Meistä jokainen on varmasti erilaisissa yhteyksissä kuullut tai käynyt keskustelua siitä, kuinka paljon työpäiviin sisältyy kaikenlaista ”turhaa sälää”. Teams aikoja varataan yhteen jos toiseen asiaan. Turhaudutaan. Liian paljon on kokouksia tai pikaisia palavereja, joissa ei oikeastaan edes päätetty tai edistetty mitään. Kokoustamisen tapoja ja käytänteitä on varsin helppoa järkeistää ja muokata tarkoituksenmukaisiksi. Onko sittenkään näissä ”turhissa” kokouksissa se ongelman ydin?
Yksi merkittävä ongelma on tänä päivänä se, millaisen ajan työntekijöiden henkilökohtainen nettisurffailu (cyberloafing) vie työpäivästä.
Tätä ilmiötä kuvaavalle englanninkieliselle sanalle ”cyberloafing” ei ole oikein hyvää suomennosta olemassa, mutta sen voisi ajatella olevan eräänlaista ”työajan nettihuilailua” tai miksipä ei vaikka verkkolusmuilua. Eli tarkoittaa aikaa minkä työntekijä käyttää työaikana netissä tai somessa surffailuun muihin kuin työhön liittyviin asioihin.
Erään tutkimuksen mukaan on arvioitu, että ei töihin liittymätön nettisurffailu työajalla maksaa organisaatioille keskimäärin peräti 85 miljardia dollaria vuodessa.
Työssä voi olla tekijöitä, jotka altistavat hakeutumaan someen tai muuhun nettiselailuun. Näitä voivat olla esimerkiksi kokemus ulkopuolisuudesta, ostrakismista tai yksinäisyydestä, stressaava työympäristö tai negatiivinen viestintätapa esim. sähköposteissa. Ihminen pyrkii luontaisesti hakeutumaan sosiaalisen vuorovaikutuksen pariin välttääkseen yksinäisyyden tai näkymättömyyden kokemusta. Mielipahaa tai stressiä helpottaakseen apua saatetaan etsiä esimerkiksi somesta tai vaikka verkkoshoppailusta.
Osa ihmisistä kokee rentoutuvansa selaamalla kivoja tiktok-videoita tai ig-postauksia. Tutkimusten mukaan tällainen toiminta itse asiassa vain heikentää psykologista hyvinvointia ja työssä viihtymistä, lisää stressiä ja aiheuttaa väsymystä.
Pelkkä nopeakin vilkaisu someen tai uutisvirtaan vaativat kognitiivisen ajattelumme siirtämistä työhön keskimäärin 15–23 minuuttia.
Vastaavasti ne, jotka taukoa kaivatessaan hetken venyttelevät työpöydän vieressä tai käyvät pienellä happihyppelyllä, pääsevät hyvään työmoodiin takaisin parhaimmillaan välittömästi, koska tauko ei ole kuormittanut työmuistia tai ajatuksia erilaisilla ärsykkeillä. Tämänkaltainen ajatusten ja kehon huoltotauko itse asiassa edistää kognitiivisen työskentelyn tehoa ja on kiistatta parempi ratkaisu kuin kännykkä.
Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, minkä verran omaa kännykkää tulee selailtua työpäivän aikana! Yksi hyvä vinkki on tsekata somet ja viestit vaikkapa lounastauon alussa. Aivoille jää vielä rentoutumisaikaa ja kännykkäkin saa olla lounaan jälkeen rauhassa. Itse käytän työpäivän aikana omassa kännykässäni ”työskentely” -tilaa, jolloin puhelimestani ei kuulu mitkään hälytysäänet. Työpuhelimeeni en ole asentanut ainoatakaan someaplikaatiota (ellei tutkimusryhmämme alustaa lasketa), enkä usko niille olevan tarvetta vastaisuudessakaan.
Jokainen voi tehdä ratkaisuja omien tarpeiden mukaisesti, millaiset viestiääneet tai hälytykset kuuluvat tietokoneesta tai kännykästä työpäivän aikana. Kannattaa kokeilla, millaisia vaikutuksia pienilläkin valinnoilla voi olla!
