Ostrakon on viettänyt ansaitun kesäloman ja on aika siirtyä katsomaan syksyn ohjelmaa.

Näen hyvin tärkeänä tuottaa yleistajuista ja ymmärrettävää tutkimustietoa käytännön työarkeen ja elämään. On ollut ilo havaita, miten keskenään hyvin erilaiset työyhteisöt ja organisaatiot kaipaavat ulkopuolista puhumaan työyhteisön sosiaalisen vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä siitä huolimatta, että tietoa on saatavilla ähkyksi saakka.

En usko, että ongelma on siinä ettei vaikeista asioista haluta puhua, vaan jatkuvan tietotulvan keskelle kaivataan aitoa,
henkilökohtaista ja inhimillistä kohtaamista.

Elokuussa pääsen aloittamaan Tyhy-toimintaa erään työyhteisön kanssa. Sen ohjelmaa olikin mukava suunnitella ja hioa heinäkuun sadepäivinä. Syksyn aikana on tiedossa myös itselleni yksi erityisen merkittävä tapahtuma, Sairaanhoitajapäivät, jonne minut on kutsuttu puhumaan. Kalenterissa on siis sekä isompia että pienempiä tapahtumia, kirjoitus- ja puheenvuoropyyntöjä, jotka tuntuvat kaikki arvokkailta ja merkityksellisiltä.

Työpaikkaostrakismi on yhä edelleen monelle vieras käsite, mutta ilmiö tunnistetaan hyvin. Toistuvasti hämmästyn, kuinka siitä kuuleminen puhuttelee ja liikauttaa ajatuksen kulkua aivan jokaisessa. Ajatukset rakentuvat ja etenevät hyvin paljon laajempaan ja monipuolisempaan kokonaisuuteen, kuin on osattu etukäteen odottaa. Koen suurta iloa, kun kuulijat oivaltavat monien ehkä itsestään selvienkin asioiden yhteyden ja merkityksen. Keskustelu ei ole enää toisia (usein johtajaa) vastuuttavaa ja syyttävää, vaan nähdään yhä selkeämmin, miten juuri itse voi vaikuttaa moniin asioihin.

Erityisesti Tyhy-päivissä on mitä oivallisin mahdollisuus päästä rakentamaan yhdessä jotain uutta, jossa jokaisen henkilökohtainen vastuu ja velvollisuus yhteisen hyvän eteen kirkastuu. Joskus täytyy myös osata päästää irti, jotta voi saada jotain uutta ja arvokasta itämään. Vaikka itse kokisi että omassa työyhteisössä on kaikki hyvin, on silmiä avaavaa nähdä myös se, miten kollegat arvioivat työyhteisön sosiaalista toimintaa ja ilmapiiriä. Olen joskus pohtinut, että työyhteisö voi juuri niin hyvin, kuin sen huonoiten voiva työntekijä. Siksi on tärkeää pysähtyä yhdessä sen äärelle, mitä meille kuuluu.

Toivon jokaiseen työyhteisöön hyvää mieltä aloittaa työt loman jälkeen.

Olkaa rohkeasti yhteydessä, mikäli työyhteisön sosiaalisen hyvinvoinnin teemat kaipaisi kertausta!