Työterveyslaitos on julkaissut yli 7000 työssäkäyvältä suomalaiselta kerätyn tutkimusaineiston pohjalta ajankohtaista tietoa työstä ja hyvinvoinnista.Tätä Työn Suomi -tutkimusraporttia lukiessani tein muutamia kriittisiä havaintoja. Työpaikkaostrakismia tutkineena minua kiinnosti erityisesti osallisuuden, yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden teemat.

Suureksi hämmästyksekseni havaitsin tiettyjen sanahakujen pohjalta tästä raportista muun muassa seuraavaa:

”Osallisuus”: 0 osumaa
”Yhteisöllisyy*”: 1 osuma -> ”muutosten ja ennakoimattoman epävarmuuden keskelle kaivataan sosiaalisia rakenteita, kuten .. yhteisöllisyyttä…”
”Yksinäisyys”: 0 osumaa
”Yksin”: 1 osuma -> ”liiallinen työkuormitus voi olla erityisen haitallista, varsinkin jos sen kanssa jää yksin” Katsoin käytettyä kyselylomaketta, jossa yksinäisyydestä kuitenkin kysyttiin.
”viihty*”: 0 osumaa (etsin työssä viihtymiseen liittyvää tietoa)

Hämmentävää.

Ilokseni tuloksissa oli kuitenkin monen muun tärkeän löydöksen lomassa tieto siitä, että merkittävä osa vastaajista sai tarvittaessa tukea esihenkilöltä ja/tai työtovereilta. Kuten omassa tutkimuksessani havaitsin, ne jotka olivat saaneet sosiaalista tukea niin esihenkilöltä kuin työtovereilta, kokivat selvästi muita vähemmän työpaikkaostrakismia. Kohtaaminen ja vuorovaikutus on siis erityisen merkityksellistä. Kiinnostavaa, että tässä Työn Suomi -tutkimuksessa kysyttiin ”tunteita herättävästä vuorovaikutuksesta”, mutta ei sitä, onko työssä riittävää tai hyvää vuorovaikutusta.

Kohtaamisella on väliä!

Ostrakismi on ilmiö, jossa ei kohdata, ei ole vuorovaikutusta, ei sanoja tai selityksiä sille, joka jää täysin huomiotta. Haastan siis näkemystä, että vuorovaikutus herättäisi aina tunteita. (Eikä sitä toki tässä raportissa väitetäkään.) Sen sijaan täysin huomiotta jääminen ilman vuorovaikutusta on äärimmäisen kivulias kokemus. Se herättää monenlaisia tunteita ja epäilyksiä itsensä viallisuudesta ja kelpaamattomuudesta. Kokemuksen siitä, että on jollain tavalla vääränlainen työyhteisöön.

Työssä käyvien kokemuksia työstä ja hyvinvoinnista voidaan kysyä ja tutkia monella tavalla. Kaikkea ei yleensä voida mahduttaa yhteen laajaankaan tutkimukseen ja sen vuoksi oletettavasti myös tässä tutkimuksessa on ollut väistämätöntä tehdä rajausta tiettyihin teemoihin. Siksi työelämätutkimusta onkin tarpeen tehdä, jotta mahdollisimman monipuolista ja ajankohtaista tietoa olisi saatavilla. Työelämän moninaisista haasteista ja toisaalta myös vahvuuksista ollaan nykyisin varsin tietoisia niin työntekijä- kuin johtajatasolla. Tutkitun tiedon hyödyntäminen työelämän kehittämiseksi on tärkeää!

Mikäli työyhteisössänne kaivataan uunituoretta tutkimustietoa työpaikkaostrakismista tai yhteisöllisyyden ja osallisuuden teemoista, ole yhteydessä! Ostrakon – parempaa työelämää!